Ehkä sittenkin laskettelin luikuria tuossa edellisessä muotoilemassani ajatuksessa. Tutkimus ei kai oikeastaan ole kovin teorialähtöinen heti, jos analyysissa vain käytetään jonkun muotoilemaa määritelmää.

Epävarmuutta aiheuttaa se, että laadulliset analyysioppaat kehottavat teorioihin tutustumiseen ja niihin pohjaamiseen, mutta vaikuttavuusarvioinnin teoriaa ei oikeastaan ole. On vain metodeita, esimerkkitutkimuksia ja käsitteiden määrittelyjä. Tietysti aineistolähtöistäkin analyysia voi tehdä, mutta jotenkin se tuntuu kovin orvolta. Olen ikään kuin yksin merellä, ja tartun vähän milloin mihinkin epäillen sitä pelastavaksi oljenkorreksi.

Olen lueskellut pari viikkoa metodioppaita ja saanut niistä aika hyvän pätkän kirjoitettuakin gradun menetelmäosiota silmällä pitäen. Oppaiden lueskelu (ja valmiiden gradujen menetelmäkuvauksien silmäily) on myös rauhoittanut ja antanut määrätietoisuutta: kyllä tästä vielä jotain tulee. Ensi viikolla voisin tosissani aloittaa aineiston käsittelyn silmäilyn ja tutustumisen lisäksi.