Rummunpäristystä, fanfaareja, huipennus - olen allekirjoittanut työsopimuksen, jonka mukaan teen vuoden 2006 ajan puolipäiväisesti tutkimusta. Graduani. Saan korvausta ja lomaa. Olen aivan käsittämättömän hyväonninen ja kadehdittava, tiedän.

Taloudellisten onnenpotkujen lisäksi tuntuu osaltaan hyvältä, että täten jotakuta ihan oikeasti kiinnostaa, mitä minun graduprojektistani syntyy. Osaltaan se tietenkin luo melkoiset paineet. Mitäs, jos saankin ihan yhdentekeviä tuloksia? Mitäs, jos en vaan osaa?

Yritän kovasti keskittyä positiivisiin puoliin ja ammentaa yli-inhimillistä voimaa niistä.

Gradutyöni puitteet ovat nyt todella mielenkiintoiset ja kannustavatkin. Vaikuttavuusarviointia ei ole kirjastoille juurikaan tehty, joten oma tutkimukseni on oikein pioneerityö. Nyt minulla on myös pomo, joka voi halutessaan - ja hänhän haluaa - tökkiä minua selkään, jos ei työ näytä edistyvän. Pieni askel päivässä -lähestymistapani graduntekoon on alkanut tehdä, jos ei ihan hedelmää niin ainakin kukannuppuja, enkä katso projektia eteenpäin enää täysin paniikinomaisesti.

Graduseminaarissa työstämme porukalla parhaillaan esitutkimuksen (pilottitutkimuksen) tutkimussuunnitelmaa. Henkilökohtaisessa kirjallisuuden läpikahlausprojektissanikin olen hylännyt jo yleisellä tasolla kirjastojen arviointiin liittyvät teokset, ja yritän selvittää, miten se vaikuttavuusarviointi oikein pitäisi tehdä. Tätä myötä voisin alkaa purkaa itse gradun sisältöjä vähän tänne blogiinkin henkisen puolen tilannetiedotusten lisäksi.