Tällä viikolla olen käynnistellyt tosissaan olevan gradutyöläisen
päivärutiineja. On käsittämättömän vaivalloista tehdä kahta työtä: kun
ensimmäinen loppuu, aivoissakin jonkinlainen vapaavaihde naksahtaa
päälle. Silmäluomia alkaa painaa; ne luulevat, että on päiväunien aika,
vaikka tosiasiassa niiden alla olevien silmien täytyisi uurastaa vielä
toinen päivän puolikas.
Häiritsevää on myös se, että aiheeseen on tuskastuttavaa syventyä
pienissä pätkissä ja juuri silloin ja sinä päivänä, kun sattuu olemaan
aikaa. Minun työskentelytyyliini kuuluu enemmän uppoutua projektiin
tuntikausiksi ja puristaa ulos suurempi kokonaisuus päivien
työputkessa. Täytyy kai totuttautua siihen, että tätä tämä nyt sitten
on. Tuskin työelämästä tulee sitten yhtään sen vähemmän rikkonaista.
Viikonloppuina olisi aikaa linnoittautua kirjapinojen ja
tekstinkäsittelyohjelman eteen, mutta sellaista tuskin jaksaisi kukaan
koko vuotta.
keskiviikko, 25. tammikuu 2006
Kommentit