Ruudulla, Wordissa, välkkyy 1 -tason otsikko nimeltään "Abstrakti".
Olen aivan poikki, kettuuntunut, ihan mental case ja pää
räjähtämäisillään (kiitti vaan neuvosta laittaa sotkun välttämiseksi
sanko päähän).
Eräpäivä on vasta keskiviikkona, mutta alkava
viikko niin kiireinen, että työ on onneksi saatavakin valmiiksi
viimeistään tänään. Ja on sitä tehtykin. Loppuillan voisin tehdä jotain
kivaa.
Asunto on täynnä yhteen niitattujen aanelosten
kasoja. Tuossa kasassa ovat tässä vaiheessa hyödyttömät artikkelit,
tuossa kasassa ne, jotka olen jo periaatteessa ammentanut kuiviin,
mutta joista voisi vielä muutama tiedon tippa olla
puristettavissa, tuossa ne, joita käytin viimeisessä vaiheessa.
Viikonlopun kymmentuntinen selaa ja referoi -urakka alkaa tuntua
korvien välissä jo siinä määrin, että silmissä vilisevät termit ja
lainaukset, jotka olisivat juuri tällä hetkellä tärkeitä, mutta missäs
paperissa ne nyt taas olivatkaan. Oliko se jokin naisen kirjoittama
artikkeli? Melkein saan päähäni, millä asteella suttuinen se artikkelin
skannaus oli... kurotan lattialta paperia ja ajattelen, että täytyisi
varmaan alleviivata. Löydettyäni kynän olen jo ehtinyt hukata kädessäni
olleen artikkelin ja kahlata pinojen läpi niin, että järjestys on
mennyt sekaisin. Poimin jonkin pinon lattialta ja selailen
päällimmäisiä lehtiä. Aivan kuin en olisi koskaan lukenutkaan tätä
artikkelia. Kuitenkin siinä on alleviivauksia ja muistiinpanoja minun
käsialallani. Toisessa ääripäässä uuden artikkelin lukeminen tuntuu
kumman tutulta, eikä ihmekään, sillä pienellä tutkimusalalla ne
viittaavat jatkuvasti toisiinsa ja samat ajatukset ja samat lainaukset
esiintyvät niissä ristiin rastiin...
Tätä kaikkea tusina
kertaa ja alkaa tuntua siltä, että sanojen sijamuodot eivät enää taivu
mielessä oikein ja että tämä kirjallisuuskatsaus on todellakin nyt
tässä. Valmis, tai ainakin loppuun kirjoitettu tässä vaiheessa.
Huomenna seminaarissa on vuorossa kahden muun seminaarilaisen töiden käsittely.
sunnuntai, 27. marraskuu 2005
Kommentit