Gradu tulee jo korvistakin. Vihaan kaikkialla ajelehtivia paperikasoja. Inhoan tietokoneita. En ymmärrä enää sanoja, jotka kirjoitin vasta viime viikolla. 

Enemmän kuin mitään muuta haluaisin kuulla ohjaajan suusta sanat: "Se on jo siinä." Mietin, mitä osia itsestäni voisin myydä pimeille voimille vastineeksi valmiista gradusta. Olennaista olisi tietysti, että gradu olisi valmis heti.

En halua enää ikinä tehdä mitään luovaa työtä. Haluan jakaa Aamulehteä tai siivota tai rahastaa maitoa ja makkaraa marketin kassalla.

En halua enää ikinä nähdä unta Wordin näytöstä.

Olen väärällä alalla ja väärässä koulussa – minun pitäisi olla Afrikassa rakentamassa sairaaloita tai asua Hollannissa hippikommuunissa tai kiertää maailmaa peukalokyydillä, pyyhe olalla, siis tehdä jotain hyödyllistä.

Toisaalta mikään ei ole pitkään aikaan saanut minua niin hilpeäksi ja hysteeriseksi kuin se fakta, että gradua on juuri nyt valmiina 46 ja puoli (46 ja puoli!) sivua.

Joten kirjoitan vielä tänään kylmän rauhallisesti lyhyesti pienen luvun käyttäjälähtöisestä arvioinnista ja laitan menemään peer reviewiin ennen ohjaajalle laittamista.