Ei ihmekään, että kirjoitusurakka on lähes vienyt mielenterveyden. Työstäessäni tekstiä useassa osassa ja tiedostossa en ollut tullut huomanneeksi, että sitä kertyy noin 16 sivua. Kannen, lähdeluettelon ja muiden lisäkkeiden kanssa 20 sivua. (Eikä tässä tarvittu sitten mitään huijauskonsteja; riviväli on vähemmän kuin mitä gradulta vaaditaan, fontti ja ne kuuluisat marginaalit ihan normaalit.)

Vertailukohtana siis, että syksyn urakasta saa palkinnokseen kaksi opintoviikkoa, ja työn ohjeellinen pituus 8-10 sivua.

Ohjeellisuus on tietysti ohjeellista, ja ehkä palkintona tämä työ myös edesauttaa jotenkin merkittävästi tulevaa gradua?

Voisi luulla, että olo olisi tällä hetkellä pelkästään euforinen, mutta se ei ole. Takaraivossa kaihertavat ne kaikki asiat, joihin en puuttunut kirjallisuuskatsauksessa. Mitä jos olen kieriskellyt sivukaupalla ihan turhissa sivuseikoissa? Pitäisikö käydä työ vielä kerran läpi kieliasu toistuvien sanojen ja kömpelöiden ilmausten vuoksi (tiedän, että siellä on niitä, ja paljon)?

Mistä tietää, että työ on riittävän hyvä?