Olen selaillut muutamaa graduopasta saadakseni jotain tukea tähän hommaani, ja pääpointit tuntuvat monessa olevan
  • usko itseesi
  • älä lannistu
  • tee töitä.
Aiheen saannin ja gradun tarkoituksen kirkastuttua ensimmäinen kohta on täytetty vähän liiankin hyvin. Kaksi seuraavaa ovat nimittäin jäämässä sen varjoon. Kyllä, gradua täytyy varmasti kypsytellä päässään; kaikki sen eteen nähty työ ei ole näkyvää lukemista tai kirjoittamista. Se voi varmaankin hyvinkin olla sitä, että näennäisesti tiskaa, lenkkeilee, siivoaa, surffaa netissä... mutta kuitenkin vähintäänkin alitajunnassaan käsittelee gradun aihetta.

Tämä viime viikkojen meininki ei kuitenkaan ole ollut mitään kypsyttelyä. Gradulle uhratut ajatukset ovat olleet pelkkää tuskittelua sen suhteen, ettei mitään tapahdu. Jotain tarttis tehdä; joulukuun alussa minulla pitäisi olla käsissäni jonkinlainen kirjallisuuskatsaus.

Kaiken keräämäni mahdollisesti käyttökelpoisen aineiston edessä vain en kerta kaikkiaan osaa aloittaa. En saa kiinni aiheen mistään kulmasta. Tuntuu, kuin yrittäisin haukata palaa aivan liian isosta ja kovasta omenasta: hampaat eivät vain saa otetta. Tilannetta ei yhtään auttanut havainto epäonnistuneista tiedonhaun tuloksista siinä vaiheessa, kun sain viimein tartuttua johonkin lukeakseni.

Huomaan myös, että elämän muut tekemiset häiritsevät lukemiseen keskittymistä aivan käsittämättömän paljon. Tänään sunnuntaina, kun olen pitkästä aikaa nukkunut hyvin eikä ohjelmassa ole kuin ruuanlaitto ja ehkä vähän ulkoilua kauppaan ja takaisin, olen viimein saanut avattua sen yhdenkin kirjan, joka on ollut lainassa kesäkuun alusta lähtien. Pitäisi ilmeisesti lähteä vaikka kotipuoleen opintolomalle. Onnistuisi varmaan hyvin, ellen kävisi töissä. Mikä on tietysti vastaavasti yksi häiritsevä tekijä täällä asuessani.

Aikaan saadun työn määrä on todistetusti kääntäen verrannollinen jäljellä olevan ajan määrään. Ehkä tämä tästä joulukuun alkuun mennessä. Pakko.