Musta tuntuu, että graduprojektissa on saatettu tehdä läpimurto. Tässä se on, karkeana, mutta vihdoinkin sanoina, luvusta, joka on nimetty Aineiston analyysiksi:

Erittelen haastatteluilla saamaani aineistoa sisällönanalyysin kautta. Aloitan analyysin etsimällä aineistosta haastateltujen kertomuksia kirjaston vaikuttavuudesta. Lähestymistapani on hyvin teorialähtöinen, sillä käytän kertomuksien tunnistamisen perustana Bertot'n ja McCluren (2003, 594) koostamaa vaikuttavuuden määritelmää (ks.). Tunnistettuani aineistosta ne osat, jotka kertovat vaikuttavuudesta, voin niiden kautta alkaa kerätä tarkempaa tietoa siitä, millä tavoin kirjaston käyttäjät pystyvät kertomaan vaikuttavuudesta ja miten sitä voitaisiin käyttää hyväksi kirjaston vaikuttavuuden tulevassa arvioinnissa.